perjantai 2. toukokuuta 2014


Kotona vihdoin villasukat jalassa:



1. Kilometrejä kertyi viiden matkanpäivän aikana junalla n.2700.



2. Näimme maailman perintökohteita: Bremenissä vanha kaupungintalo ja Rolandin patsas, Bruggessa vanha historiallinen keskusta ja Belfort-kellotorni, Brysselissä Grote markt-aukio, Pariisissa Seinen rannat.  Trierissä roomalaisvallan rauniot ja molemmat keskustassa olevat kirkot, tuomiokirkko ja Liebfraukirche. Kölnin tuomiokirkko oli vähällä unohtua.


3. Euroopan historia on sotien historiaa. Rooman imperiumin laajeneminen ajanlaskun alun molemmin puolin ulottui Reinille asti. Trierissä oli roomalainen silta, kylpylöiden, tornien ja basilikan raunioita. Westfalenissa tehtiin 30-vuotisen sodan rauha. Ensimmäisen maailmansodan rauhansopimus tehtiin Versailles'ssa ja toinen maailmansota päättyi Pariisin rauhaan. Kävimme Normandian maihinnousun tapahtumapaikalla. Ranskan lukuisat vallankumoukset ja niiden muistomerkit osuivat Pariisin kävelyreittimme varrelle.

4. Maahanmuuttajat ja pakolaisuus näkyi jo tultuamme Bremeniin, jossa on paljon turkkilaisia ja Afrikasta tulleita. Vielä enemmän se näkyi Brysselissä ja Pariisissa, Cherbourgissa kävimme aiheeseen liittyvässä valokuvanäyttelyssä ja Titanic-näyttely muistutti siitä, että aiemmin Euroopasta, Suomestakin, lähdettiin Amerikkaan.



5. Elokuvat, kirjat ja musiikki: Grimmin sadun Bremenin soittoniekoista luimme ennen matkaa, Brugge tuli tietoisuuteemme elokuva In Bruges-kukkoilijat kautta - jossa kaunis kaupunki vieroittaa rikoksen polulta. Cherbourgin sateenvarjot elokuva innoitti meidät Atlantin rannalle. Pariisista on Viimeinen tango ja Pont de Neuf sekä useita nuoruutemme ranskalaisia elokuvia.



6. Kiitokset kaikille, jotka auttoivat meitä matkan toteuttamisessa ja matkavarusteiden hankkimisessa. Kiitokset myös alla olevan kuvan tuntemattomalla naiselle, joka on tuomassa meille penkille unohtunutta sateenvarjoa.


 
In our minds we remain nomads
one among the millions
who move every single day
to another place, another state of mind
 
Luc Vanlaere


torstai 1. toukokuuta 2014



Vappu Trierissä

Trier on Saksan vanhin kaupunki, jonka jo muinaiset roomalaiset perustivat ennen ajanlaskumme alkua. Roomalaisvallan ajalta on vielä paljon merkkejä näkyvissä katukuvassa.

 

Roomalaissilta ensimmäiseltä vuosisadalta, joka on tuloväylä kaupunkiin Moselin yli.

Keisarin kylpylän muurit 4. vuosisadalta ovat kestäneet nykypäiviin asti.
 






Palanen historiaa ajan ja vihreyden patinoimana.
Vappuaamu vaaleni aurinkoisena ja lämpimänä. Saimme nauttia monipuolisesta aamiaisesta viihtyisässä hotellissamme. Kaikki yksityiskohdat oli hyvin valmisteltu. Jopa varpusille oli annettu syömistä ruokasalin eteen, jotta saatoimme seurata ikkunasta niiden ateriointia. Siirappimaista musiikkia pan-huilulla ja päälle päätteeksi lasi samppanjaa.
 
Marxin syntymäkodista on tehty museo. Odottelimme sen oven edessä jonkin aikaa, vaikka se olisi pitänyt olla jo tunti sitten avattu. Lopulta nuori nainen saapui anteeksipyydellen avaamaan oven. Sieltä saimmekin vapun kunniaksi rautaisannoksen Euroopan poliittista historiaa 19. ja 20. vuosisadalta sekä Marxin ja hänen perheensä elämästä.
 
Sää oli museokäynnin aikana muuttunut pilviseksi. Sen jälkeen kävelimme vanhassa kaupungissa katsellen tärkeimpiä nähtävyyksiä. Sade alkoi hiljalleen kiihtyä kävelymme aikana.

Marx muodissa?

Neitsyt Maria Liebfraukirchen oven suussa.
 

Nuorten iloista vapun viettoa
Mikä on tämä korea puu?


EU-vaalit tulossa.
Emme onnistuneet lukuisista yrityksistä huolimatta saamaan netin kautta bussilippuja Hahnin lentokentälle. Turisti-infon rouva sai liput lopulta omalla luottokortillaan. Bussin lähtöpaikastakin oli epäselvyyttä, koska liikennettä hoitava yhtiö ei ollut ilmoittanut uusista pysäkkijärjestelyistä infoon.
 
Loppu hyvin. Kaikki hyvin. Pääsimme bussin kyydissä Hahniin.
 

Jalkoja tarvittiin tässä reissussa. Kiitos niille!

 

Rheda-Widenbruckissa

Gare du Nordin asema Pariisissa, josta THA lähti kohti Brysseliä.


Fiini punapenkkinen Thalys-juna vetää meidät juntitkin Pariisista Brysseliin. Ilmainen internet ei kuulu interreilaajalle. Sen tiedon saa vasta sitten, kun syöttää kengännumeronsa ja isoäidin kirjautumisohjelmaan.  Matka sujui rattoisasti ja vaihto Kölnin junaan onnistui huolimatta vajaan 10 minuutin vaihtoajasta. Saksan ICE- juna yllätti mukavuudellaan  ja selkeillä tiedotuksillaan - siellä muistutettiin ottamaan kaikki tavarat, mm. sateenvarjo mukaan junasta
lähtiessä. Se olisikin ollut tarpeen, jos olisimme poistuneet junasta ennen Rheda-Wiedenbruckia.

Tämä paikka tuli lyhyen vierailumme aikana tutuksi Sissin lapsuuden ystävän ja hänen miehensä ansiosta. Suomesta on moni nuori nainen lähtenyt Saksaan opiskelemaan ja jäänyt sille tielleen - rakastunut, perustanut perheen ja kotiutunut tänne. Vietimme iloisen illan perheen talossa naiset muistellen yhteisiä aikoja ja miehet katsoen jalkapallo-ottelua Bayer-München - Real-Madrid.

Sissi ja Sputnik terassilla Widenbruckissa.
Widenbruckin vanhoja taloja ja kirkko.

Ratskeller on vanha kapakka Widenbruckin keskustassa.

Hurjia kuvia Ratskellerin julkisivussa.

Ratskellerin lasimaalaus.



Hyvin nukutun yön jälkeen saimme vielä asiantuntevan opastuksen sekä vanhaan Wiedenbruckin keskustaan että Rhedan linnan alueelle.
Wiedenbruckista löytyy historiatietoja jo ennen 1000-lukua. 30-vuotisen sodan ajoilta on säilynyt monia taloja huolimatta Ruotsin suurvalta-ajan tuhotöistä, joissa meitä suomalaisiakin oli mukana. Olemme Westfalenissa, jossa lopulta tehtiin rauha vuonna 1648. Katolisen Wiedebruckin  talot olivat koristeltuja, julkisivuissa oli opettavaisia  kultakirjaimin kirjoitettuja lauseita ja vanhaa oli säilynyt yllättävän paljon. Pääsimme jopa käymään vanhan raatikellarin ravintolaan, vaikka meillä  ei ollut aikaa jäädä nauttimaan talon palveluista.

 Hoit dich vor de katzen de vorr licken und achter kratzen. Varo kissoja, jotka edessä nuolevat, mutta takana raapivat. Varoittaa teksti tämän talon päädyssä, jonka restaurointi tuli maksamaan yli miljoona euroa.


Rhedan linna on paikallisen ruhtinassuvun jälkeläisen yksityisomistuksessa. Kesäisin sinne järjestetään opastettuja kierroksia yleisölle ja linnan kirkossa pidetään juhlapyhinä jumalanpalveluksia. Alueella on hyvin laitettu puutarha, joka kauneudessaan vetää vertoja Pariisin puutarhoille. Lisäksi siellä on mylly virastorakennuksia ja juhlatalo, jossa mm. vihitään aviopareja. Alustalaiset viljelivät pellavaa siitä on merkkejä taloissa ja kadunnimistössä.


 

 

 

Kevät toi, kevät toi maalarin...


Paikkakunnalle olisi ollut mukava jäädä vaikka viikoksi pyöräilemään, mutta kiire Trieriin sai jättämään vehreän ja historiaa tulvivan seudun.

Kölniin asti reitti oli tuttu, mutta Koblenzin jälkeen saimme haukkoa henkeämmeMosel-joen laakson mahtavien maisemien takia.  Toisella puolelle leveä, vuolas joki kauniine rakennuksineen toisella puolella jyrkkä ja korkea pengerretty rinne viiniköynnöksin. Välillä juna sukelsi tunneliin.

Trierissä majoituimme romanttiseen Astoria-hotelliin.
 

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Pariisiin


Cherbourgin asemalta lähtiessämme törmäämme ensimmäisiin suomalaisiin - kahteen leidiin, jotka ovat myös seniori-interraililla. He kertovat lähteneensä reilaamaan Hampurista ja ovat menossa Reimsiin.He olivat käyneet tutustumassa mm. Normandian maihinnousun paikkoihin.

Edellisen illan maittava ruoka, erityisesti jälkiruokana nautittu tiramisu sateenkaaren loisteessa antoi lupauksen matkan jatkumisesta hyvissä merkeissä.


IC-juna n:o 3302 vie meidät Pariisin St Lazarrelle. Sunnuntaiaamupäivä on vielä rauhallinen. Liikennettä vähän ja useimmat liikkeet ja kahvilat ovat kiinni. Poikkeamme ranskalaiselle aamiaiselle ( 8 euroa) hotelliin mennessämme.
 
"Pariisin taivaan alla voit kohdata ystävän
Onnen niin suuren jota et luullutkaan löytyvän

Rannalla Seinen käyt, siltojen luona näyt
mielesi kiehtoo Pariisin omaksi silloin jäät..."

Niinä kahtena päivänä, jona olimme täällä, saimme tuntea Pariisin taivaan kuivan ja märän puolen.
Se ei haitannut marssimme kulkuamme, kun kiersimme tämän valtavan turistikaupungin katuja. Kaupungin keskustan Gare de la Nord'lta  Montmarteelle ja  Riemukaarelle, Eiffeliltä Notre Dameen ja sieltä takaisin Gare de la Noille voi hyvin kävellä, kun varaa riittävästi aikaa, meillä meni yhdeksän tuntia lounas- ja kahvitaukoineen.



.

Pariisin puistot ovat hyvin hoidettuja ja viihtyisiä - keitaita asfalttiviidakossa. Pariisilaiset käyttävät niitä ahkerasti,  petankkiin, skeittaamiseeen, potkulautailuun, lukemiseen, thai tsi'n ja tietysti suutelemiseen.


 
Perheen pää ja vartalo.

 


Kukin hankki elantonsa tavallaan: taiteilijat maalaavat maisema- ja muotokuvia, monet myyvät turistirihkamaa, osa kerjää, katusoittajia ja esiintyjiä on paljon. Katu on monille myös ainoa asunto. 

 
Turisteja on erityisesti viikonloppuisin paljon. Notre Dame'een oli valtavan pitkä jono sisälle ja toinen samanlainen näköalaterassille. Me jäimme kuuntelemaan toviksi kellojen soittoa

 
 
Rakkauden sillan luona Notre Damen lähellä kuulimme "ovat muistojemme lehdet kuolleet".
Tour de Paris'mme loppuvaiheessa söimme kolmen ruokalajin menu'n -sipulikeittoa, kanaa ja omenatorttua. Niillä jaksoimme kotihotelliin asti.
 

Liberté, Egalité, Fraternité - tämä Ranskan suuren vallankumouksen kunniaksi pystytetty patsas muistuttaa suurista ihanteista, jotka usein vesittyvät.



lauantai 26. huhtikuuta 2014

Superia vai tavallista? Kaksi päivää Cherbourgissa


Normandian maihinnoususta tulee kesäkuun 6. päivänä kuluneeksi 70 vuotta. Tämä fakta ja lukuisia muita selviää meille, kun olemme sinnikkäästi kavunneet serpentiinitietä kukkulalle. Siellä vanhassa linnoituksessa sijaitsee näet museo, jossa kerrotaan  2. maailmansodan tapahtumista. Cherbourg oli vuonna 1944-45 maailman vilkkain satama - ainoa länsirintaman syväsatama. Linnoituksen terassilta on avarat näkymät kaupunkiin ja merelle.  Parin kuukauden päästä on paljon tapahtumia ja oletettavasti myös matkailijoita.

Tämä juliste kertoo Ranskan vastarintataistelusta:


Ennen linnoitusmatkaa kävimme varaamassa paikkaliput paluumatkaa varten. Aamujunat Pariisista olivat täynnä joten olemme Saksassa vasta illansuussa.

Miksi olemme valinneet tämän paikan matkamme pääkohteeksi? Seuraavaksi suuntasimme pienen sateenvarjokaupan eteen.
Les parapluies de Cherbourg on Jacques Demyn elokuva vuodelta 1964. Siinä ei ole yhtään puhuttua repliikkiä, vaan kaikki vuoropuhelut lauletaan Michel Legrandin säveltämän musiikin säestyksellä. Uhkayritys,  joka kantoi maailmanmenestykseen.

Ohessa linkki elokuvan loppukohtauksesta, joka on filmattu kaupungin rantakadun varrella olevalla ESSO-huoltoasemalla. Huoltoasemaa ei enää ole samassa paikassa.

https://www.youtube.com/watch?v=JFSsUasp9dw

Kaupungin merellisyys tuntuu parhaiten satamassa, merituuli tuntuu raikkaalta näin keväällä. Satoja purje-ja moottoriveneitä: pikkuveneet luovivat vastatuulessa, yksi kaatuu, mutta saa jollansa nopeasti pystyyn. Laiturimuurit paljastavat tummanruskean pintansa monen metrin matkalta laskuveden aikaan.




La Cite de la Mer on yhdistelmä meriaiheista tiedekeskusta, akvaariota ja museota, joka on rakennettu vanhaan satamaterminaaliin. Täältä lähdettiin Amerikkaan ja muuallekin maailman merille höyrylaivoilla. Museo kertoo myös noista ihmisistä, joilla oli takana köyhyys ja edessä unelma paremmasta uudessa maailmassa. Cherbourgin sataman kautta lähti myös kohtalokas Titanic ensimmäiselle ja viimeiselle matkalleen. Yksi osasto kertoo vaikuttavalla tavalla tästä matkasta. Lisäksi teimme kierroksen ydinsukellusveneen uumeniin.




 
Lopuksi Sputnik laskeutui tutkimaan Atlantin pohjaa lainatuilla varusteilla:
 
 
Le point du Jour on valokuvanäyttely, jossa oli esillä afrikkalaisten maahanmuuttajien elämästä kertovia töitä. Pelkistetty tila asfalttilattialla, jossa kuvat tulevat hyvin esiin.
 
 
 

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Atlantin rantaan

Bruggesta lähtiessämme poikkesimme Vrouw Marian kirkossa, mutta Michelangelon patsas oli museossa, joka ei ollut vielä auki.Saimme ostettua  kuitenkin postikortin.

Sitten IC 509- junalla takaisin Brysseliin. Laitoimme matkalaukut ja reput säilytykseen ja lähdimme kävellen vanhaan keskustaan pitkin Avenue de Stalingradia.Ihmettelimme valtavaa torvea kadun päässä.


Sataa tihuutti hieman. Sateenvarjo tietysti unohtui matkalaukkuun, jatkoimme matkaa urhollisesti kohti toria. Grote Marktia reunustavat upeat vanhat talot, joiden seiniä koristavat vaakunat, patsaat ja kullatut krumeluurit. Turisteja kuin helluntaiepistolassa. Sama meno jatkui Manneken Pis'llä.

Parkkipaikan voi varata näinkin:

Sissi kaivaa junaliput laukustaan:


THA n:o 4301:


THA 9338 lähti täsmälleen klo 12:43. Vaunut ovat hieman matalampia kuin normaalit junanvaunut. Meno onkin hyvin vakaata normaalinopeudella. Vasta sitten kun juna kiihdyttää huippunopeuteensa 300 km/h tulee pientä sivuliikettä ja kallistelua. Nopeuden huomaa parhaiten siinä, kun toinen vastaan tuleva luotijuna pyyhältää sekunnissa ohi ja viereisellä moottoritiellä autot menevät kuin kävelyvauhtia.

Ratalinjalle Brysselistä Pariisiin tulee matkaa n. 300 km. Linjaus ei ole lyhin mahdollinen, vaan suuntautuu ensin lounaaseen Lilleen ja vasta sieltä kääntyy suoraan Pariisiin.

Maaseutu on Ranskan puolella paljon väljemmin asuttua kuin Belgiassa ja Saksassa. Paljon erilaisia peltoja, keltaista rypsiä, vihreätä heinää ja orastavaa viljaa, ruskeita vastakylvettyjä. Saavumme Pariisiin tarkalleen aikataulun mukaan klo 14:08. Eli 1 h 22 minuuttia.

Pariisiin tulimme Gare du Nordille, josta meidän on päästävä St. Lazare'lle RER E-paikallisjunalla. Infosta saimme ostettua junaliput. Juna kulkee syvällä tunnelissa.  Monen mutkan kautta löydämme taas maanpinnalle ja oikean laiturin.

TRN 3311 vie meidät  kolmessa tunnissa niin pitkälle länteen, että Atlantti tulee vastaan. Lähes kaikki istuimet tulevat täyteen. Juna pysähtyy välillä viidessä paikassa. Asemat eivät ole Caenin'a lukuunottamatta suuria. Aseman vieressä parkkipaikat täynnä työmatkalaisten autoja.

Vaunumme tyhjenee väliasemilla melkein kokonaan. Junasta purkautuu laiturille vielä väkeä runsaasti. Perillä  Cherbourgissa olemme klo 18:17.

Ilma on hieman viileämpää näin meren rannalla, sataman läheisyys näkyy siinä että ensimmäiset vastaantulijat ovat juopuneita.



 

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Päivä Bruggessa


Historium ei ole perinteinen näyttely vaan nykyaikaisella videotekniikalla elävöitetty virtuaalimatka keskiaikaiseen Bruggeen. Kuljetaan pienryhmiin jakautuneena huoneesta toiseen luurit korvilla. Seuraamme nuorta Jacobia maalarimestari Jan van Eyck'n asioilla etsimässä mallityttöä, vihreää papukaijaa, tullissa. Brugge on kansainvälisen kaupan ja merenkulun keskus tuohon aikaan. Pörssi lienee täällä saanut alkunsa erään ravintolan pöydän ympärillä.



Kaupunki on maineensa mittainen. Kanavaverkosto kuin Venetsiassa. Talot kaikki kauniisti restauroituja ja ainutlaatuisia. Joka talolla on varmasti oma kertomuksensa. Ammattikunnilla eli killoilla omat katunsa ja vanhoilla kaupunkivaltioilla omat talonsa. Rakennusperintöä on vaalittu ja nyt se on valtaisan turistibisneksen käytössä.



Keskiviikkoisin on torilla markkinat. Tämä näkymä on kuvattu Hitoricum -näyttelyn terassilta.



Pitkän kävelyretken jälkeen maistui savulohisaaatti16,50 e ja jälkiruuaksi täällä hyvin suositut vohvelit jäätelön kanssa.



Illalla ajattelimme vielä mennä katsomaan Michelangelon Madonnaa Vrouw Marian kirkkoon, mutta kirkko ehti mennä kiinni, joten suuntasimme Luc Vanlaeren harppukonserttiin. Meille tuntematon taiteilija osoittautui ei vain taitavaksi harpistiksi, vaan myös säveltäjäksi ja monien etnisten soittimien tuntijaksi. Hän esitteli soittimia ja sävellyksiään ranskaksi ja englanniksi, osin myös espanjaksi. Yleisössä oli brittejä, ranskalaisia, meksikolaisia, argentiinalaisia ja tietysti kaksi suomalaista.
Illan päätteeksi Lue  Vanlaeren  runosta:

 born into the journey of life
 we travel towards the unknown
our stars and milky ways
are stones and dusty roads