Pariisiin

Cherbourgin asemalta lähtiessämme törmäämme ensimmäisiin suomalaisiin - kahteen leidiin, jotka ovat myös seniori-interraililla. He kertovat lähteneensä reilaamaan Hampurista ja ovat menossa Reimsiin.He olivat käyneet tutustumassa mm. Normandian maihinnousun paikkoihin.

Edellisen illan maittava ruoka, erityisesti jälkiruokana nautittu tiramisu sateenkaaren loisteessa antoi lupauksen matkan jatkumisesta hyvissä merkeissä.

IC-juna n:o 3302 vie meidät Pariisin St Lazarrelle. Sunnuntaiaamupäivä on vielä rauhallinen. Liikennettä vähän ja useimmat liikkeet ja kahvilat ovat kiinni. Poikkeamme ranskalaiselle aamiaiselle ( 8 euroa) hotelliin mennessämme.

 

"Pariisin taivaan alla voit kohdata ystävän
Onnen niin suuren jota et luullutkaan löytyvän

Rannalla Seinen käyt, siltojen luona näyt
mielesi kiehtoo Pariisin omaksi silloin jäät..."

Niinä kahtena päivänä, jona olimme täällä, saimme tuntea Pariisin taivaan kuivan ja märän puolen.
Se ei haitannut marssimme kulkuamme, kun kiersimme tämän valtavan turistikaupungin katuja. Kaupungin keskustan Gare de la Nord'lta  Montmarteelle ja  Riemukaarelle, Eiffeliltä Notre Dameen ja sieltä takaisin Gare de la Noille voi hyvin kävellä, kun varaa riittävästi aikaa, meillä meni yhdeksän tuntia lounas- ja kahvitaukoineen.

.

Pariisin puistot ovat hyvin hoidettuja ja viihtyisiä - keitaita asfalttiviidakossa. Pariisilaiset käyttävät niitä ahkerasti,  petankkiin, skeittaamiseeen, potkulautailuun, lukemiseen, thai tsi'n ja tietysti suutelemiseen.

 

Perheen pää ja vartalo.

 

Kukin hankki elantonsa tavallaan: taiteilijat maalaavat maisema- ja muotokuvia, monet myyvät turistirihkamaa, osa kerjää, katusoittajia ja esiintyjiä on paljon. Katu on monille myös ainoa asunto. 

 

Turisteja on erityisesti viikonloppuisin paljon. Notre Dame'een oli valtavan pitkä jono sisälle ja toinen samanlainen näköalaterassille. Me jäimme kuuntelemaan toviksi kellojen soittoa

 

 

Rakkauden sillan luona Notre Damen lähellä kuulimme "ovat muistojemme lehdet kuolleet".

Tour de Paris'mme loppuvaiheessa söimme kolmen ruokalajin menu'n -sipulikeittoa, kanaa ja omenatorttua. Niillä jaksoimme kotihotelliin asti.

 

Liberté, Egalité, Fraternité - tämä Ranskan suuren vallankumouksen kunniaksi pystytetty patsas muistuttaa suurista ihanteista, jotka usein vesittyvät.

Superia vai tavallista? Kaksi päivää Cherbourgissa

Normandian maihinnoususta tulee kesäkuun 6. päivänä kuluneeksi 70 vuotta. Tämä fakta ja lukuisia muita selviää meille, kun olemme sinnikkäästi kavunneet serpentiinitietä kukkulalle. Siellä vanhassa linnoituksessa sijaitsee näet museo, jossa kerrotaan  2. maailmansodan tapahtumista. Cherbourg oli vuonna 1944-45 maailman vilkkain satama - ainoa länsirintaman syväsatama. Linnoituksen terassilta on avarat näkymät kaupunkiin ja merelle.  Parin kuukauden päästä on paljon tapahtumia ja oletettavasti myös matkailijoita.

Tämä juliste kertoo Ranskan vastarintataistelusta:

Ennen linnoitusmatkaa kävimme varaamassa paikkaliput paluumatkaa varten. Aamujunat Pariisista olivat täynnä joten olemme Saksassa vasta illansuussa.

Miksi olemme valinneet tämän paikan matkamme pääkohteeksi? Seuraavaksi suuntasimme pienen sateenvarjokaupan eteen.
Les parapluies de Cherbourg on Jacques Demyn elokuva vuodelta 1964. Siinä ei ole yhtään puhuttua repliikkiä, vaan kaikki vuoropuhelut lauletaan Michel Legrandin säveltämän musiikin säestyksellä. Uhkayritys,  joka kantoi maailmanmenestykseen.

Ohessa linkki elokuvan loppukohtauksesta, joka on filmattu kaupungin rantakadun varrella olevalla ESSO-huoltoasemalla. Huoltoasemaa ei enää ole samassa paikassa.

https://www.youtube.com/watch?v=JFSsUasp9dw

Kaupungin merellisyys tuntuu parhaiten satamassa, merituuli tuntuu raikkaalta näin keväällä. Satoja purje-ja moottoriveneitä: pikkuveneet luovivat vastatuulessa, yksi kaatuu, mutta saa jollansa nopeasti pystyyn. Laiturimuurit paljastavat tummanruskean pintansa monen metrin matkalta laskuveden aikaan.

La Cite de la Mer on yhdistelmä meriaiheista tiedekeskusta, akvaariota ja museota, joka on rakennettu vanhaan satamaterminaaliin. Täältä lähdettiin Amerikkaan ja muuallekin maailman merille höyrylaivoilla. Museo kertoo myös noista ihmisistä, joilla oli takana köyhyys ja edessä unelma paremmasta uudessa maailmassa. Cherbourgin sataman kautta lähti myös kohtalokas Titanic ensimmäiselle ja viimeiselle matkalleen. Yksi osasto kertoo vaikuttavalla tavalla tästä matkasta. Lisäksi teimme kierroksen ydinsukellusveneen uumeniin.

 

Lopuksi Sputnik laskeutui tutkimaan Atlantin pohjaa lainatuilla varusteilla:

 

 

Le point du Jour on valokuvanäyttely, jossa oli esillä afrikkalaisten maahanmuuttajien elämästä kertovia töitä. Pelkistetty tila asfalttilattialla, jossa kuvat tulevat hyvin esiin.

 

 

 

Atlantin rantaan

Bruggesta lähtiessämme poikkesimme Vrouw Marian kirkossa, mutta Michelangelon patsas oli museossa, joka ei ollut vielä auki.Saimme ostettua  kuitenkin postikortin.

Sitten IC 509- junalla takaisin Brysseliin. Laitoimme matkalaukut ja reput säilytykseen ja lähdimme kävellen vanhaan keskustaan pitkin Avenue de Stalingradia.Ihmettelimme valtavaa torvea kadun päässä.

Sataa tihuutti hieman. Sateenvarjo tietysti unohtui matkalaukkuun, jatkoimme matkaa urhollisesti kohti toria. Grote Marktia reunustavat upeat vanhat talot, joiden seiniä koristavat vaakunat, patsaat ja kullatut krumeluurit. Turisteja kuin helluntaiepistolassa. Sama meno jatkui Manneken Pis'llä.

Parkkipaikan voi varata näinkin:

Sissi kaivaa junaliput laukustaan:

THA n:o 4301:

THA 9338 lähti täsmälleen klo 12:43. Vaunut ovat hieman matalampia kuin normaalit junanvaunut. Meno onkin hyvin vakaata normaalinopeudella. Vasta sitten kun juna kiihdyttää huippunopeuteensa 300 km/h tulee pientä sivuliikettä ja kallistelua. Nopeuden huomaa parhaiten siinä, kun toinen vastaan tuleva luotijuna pyyhältää sekunnissa ohi ja viereisellä moottoritiellä autot menevät kuin kävelyvauhtia.

Ratalinjalle Brysselistä Pariisiin tulee matkaa n. 300 km. Linjaus ei ole lyhin mahdollinen, vaan suuntautuu ensin lounaaseen Lilleen ja vasta sieltä kääntyy suoraan Pariisiin.

Maaseutu on Ranskan puolella paljon väljemmin asuttua kuin Belgiassa ja Saksassa. Paljon erilaisia peltoja, keltaista rypsiä, vihreätä heinää ja orastavaa viljaa, ruskeita vastakylvettyjä. Saavumme Pariisiin tarkalleen aikataulun mukaan klo 14:08. Eli 1 h 22 minuuttia.

Pariisiin tulimme Gare du Nordille, josta meidän on päästävä St. Lazare'lle RER E-paikallisjunalla. Infosta saimme ostettua junaliput. Juna kulkee syvällä tunnelissa.  Monen mutkan kautta löydämme taas maanpinnalle ja oikean laiturin.

TRN 3311 vie meidät  kolmessa tunnissa niin pitkälle länteen, että Atlantti tulee vastaan. Lähes kaikki istuimet tulevat täyteen. Juna pysähtyy välillä viidessä paikassa. Asemat eivät ole Caenin'a lukuunottamatta suuria. Aseman vieressä parkkipaikat täynnä työmatkalaisten autoja.

Vaunumme tyhjenee väliasemilla melkein kokonaan. Junasta purkautuu laiturille vielä väkeä runsaasti. Perillä  Cherbourgissa olemme klo 18:17.

Ilma on hieman viileämpää näin meren rannalla, sataman läheisyys näkyy siinä että ensimmäiset vastaantulijat ovat juopuneita.



 

Päivä Bruggessa

Historium ei ole perinteinen näyttely vaan nykyaikaisella videotekniikalla elävöitetty virtuaalimatka keskiaikaiseen Bruggeen. Kuljetaan pienryhmiin jakautuneena huoneesta toiseen luurit korvilla. Seuraamme nuorta Jacobia maalarimestari Jan van Eyck'n asioilla etsimässä mallityttöä, vihreää papukaijaa, tullissa. Brugge on kansainvälisen kaupan ja merenkulun keskus tuohon aikaan. Pörssi lienee täällä saanut alkunsa erään ravintolan pöydän ympärillä.

Kaupunki on maineensa mittainen. Kanavaverkosto kuin Venetsiassa. Talot kaikki kauniisti restauroituja ja ainutlaatuisia. Joka talolla on varmasti oma kertomuksensa. Ammattikunnilla eli killoilla omat katunsa ja vanhoilla kaupunkivaltioilla omat talonsa. Rakennusperintöä on vaalittu ja nyt se on valtaisan turistibisneksen käytössä.

Keskiviikkoisin on torilla markkinat. Tämä näkymä on kuvattu Hitoricum -näyttelyn terassilta.

Pitkän kävelyretken jälkeen maistui savulohisaaatti16,50 e ja jälkiruuaksi täällä hyvin suositut vohvelit jäätelön kanssa.

Illalla ajattelimme vielä mennä katsomaan Michelangelon Madonnaa Vrouw Marian kirkkoon, mutta kirkko ehti mennä kiinni, joten suuntasimme Luc Vanlaeren harppukonserttiin. Meille tuntematon taiteilija osoittautui ei vain taitavaksi harpistiksi, vaan myös säveltäjäksi ja monien etnisten soittimien tuntijaksi. Hän esitteli soittimia ja sävellyksiään ranskaksi ja englanniksi, osin myös espanjaksi. Yleisössä oli brittejä, ranskalaisia, meksikolaisia, argentiinalaisia ja tietysti kaksi suomalaista.
Illan päätteeksi Lue  Vanlaeren  runosta:

 born into the journey of life

 we travel towards the unknown

our stars and milky ways

are stones and dusty roads

Bruggeen

Junamatkamme eka etappi suuntautui Kölniin EuroCity junalla EC 9, jonka pääteasemat ovat Hamburg ja Zurich Sveitsin puolella. Istumapaikkojen varaustiedot on merkitty paperilapuilla hattuhyllyn alapuolella tuolin kohdalla. Onnistumme löytämään sellaiset, joiden varaus alkaa vasta Kölnistä eikä meitä häädetä koko matkan aikana. Hetken päästä kuuluu Sputnikin takaa kohtelias naisääni: "Entschuldigung..." - Hyllylle nakatun rinkan sivutaskussa oleva vesipullo aiheuttaa tahattoman vesikidutuksen naisparalle. Tästä selvittiin paperipyyhkeillä ja anteeksipyynnöillä. Maisemat vilisevät vauhdilla, taloja, peltoja, vihreitä, keltaisia, tuulimyllyjä, monenlaisia kattoja, aurinkokennoja.

Kölnin tuomiokirkko sijaitsee kätevästi asemalla tai oikeastaan pitäisi sanoa, että asema sijaitsee kirkolla. Sen verran vanha on tuo komea katedraali, joka selvisi kuin ihmeen kaupalla 2. maailmansodan pommituksista. Kölnin vettä emme maistaneet ja haistaneet.  Kultaiset numerot 4711 korkealla asemakatoksen päädyssä kertovat tavaramerkin asemasta.

Kölnistä lCE-16-junalla Brysseliin. Väkeä on asemalaiturilla tunkemassa junaan niin paljon, että emme usko saavamme istuinpaikkoja. Mutta onnistumme sittenkin löytämään sellaiset eikä meidän tarvitse seisoa tätä vajaan kahden tunnin matkaa. Huolimatta paikoin melko nopeasta vauhdista, tuntui matkanteko tässä junassa todella mukavalta ja tasaiselta. Raide on suoraa ja mutkat loivia. Muutama tunnelikin, joista yksi melko pitkä. Matkatavaroille (johtuuko niiden suuresta koosta?) ei vain tunnu löytyvän koskaan kunnolla tilaa. Vaikka tässä junatyypissä hylly on kookas.

Brysselissä varasimme istumapaikat torstain THA highspeed-junaan Brysselistä Pariisin hintaan 30 e/istuin.

Pieni kierros rautatieaseman ympäristössä ja kahvit asemakuppilassa sitten Bruggeen IC-junalla.

Brugge näytti aurinkoiset kasvonsa. Hotelli löytyi pienen kaupunkikierroksen jälkeen ihan torin linnan ja Brugge-museon vierestä. Joka vartin päästä soi erilainen sävelmä kertoen ajan vääjäämättömästä kulusta. Bruggen vanha keskusta on ravintoloita täynnä - ongelmana oli pikemminkin valinnanvaikeus.

Rundsstoofvies (huisbereiding) op vlaamse wijze met appelmoese eli noin vapaasti suom, naudanpaistia flaamilaiseen tapaan omenasoosilla on todella runsas nälkäisen matkailijan annos hintaan 17 e.

 

Matkavalmistelut aloitimme maaliskuuun lopussa interrail-alen vauhdittamana. Haudoimme päätöstä pari yötä ja  sitten kävimme yhdessä ostamassa flexiliput 5 matkapäivää 10 päivän sisällä. Yhden junalipun hinnaksi tuli 215 €. Ajattelimme lyhyemmän reilin riittävän näin alkuun harjoitteluksi. Halusimme myös varmistaa hotellit lähelle rautatieasemia ja niiinpä varasimme ne valmiiksi, jotta matkaanlähtö käy aamuisin nopeasti. 

Kom doch mit mir nach Bremen/Tule kanssani Bremeniin sanoi aasi kissalle Grimmin sadussa Bremenin soittoniekat. Päätimme siis noudattaa aasin kehoitusta ja aloittaa matkamme sieltä. Etenkin kun voimme lentää sinne kotikentältä Pirkkalasta. Mietïmme myös vaihtoehtoa ajaa junalla Ruotsin ja Tanskan läpi. Mutta siihen olisi laivamatkojen kanssa mennyt jo 2 päivää. Bremenistä on tarkoitus jatkaa Kölnin ja Brysselin kautta Bruggeen. Sieltä edelleen Pariisin kautta Cherbourgiin.